— Ulos riviin heti! Sitäpaitsi saatte tunnin jälki-istuntoa kumpikin.
Pojat seisoivat suolapatsaina.
— Ettekö te kuule!?
— Ei me tulla ulos… sanoi Ate vihdoin heikosti.
— Vai "ei me tulla ulos". Vai ei me tulla! kiivaili opettaja. Mutta jos me sittenkin tultaisiin!
— Ei tulla, vaikka tapettaisiin! vakuutti Mikkokin itku kurkussa ja koko ruumis vavisten.
Opettaja oli nyt varma asiasta, mutta halusi kuitenkin jatkaa leikkiä.
— Taidattekin pelätä sitä koiraa? Mitäs te sitä pelkäätte? Ei se teitä syö, jos teillä on puhdas omatunto.
Pojat seisoivat jäykkinä. Kaikesta näkyi, etteivät he juuri luottaneet omantuntonsa puhtauteen.
— Mutta samapa se. Pääseehän se koira tännekin.