— Sillä halolla…
— Millä halolla?
— Sillä, joka sattui Kinnariin…
— Miten se Kinnariin sattui, kun sinä Atea viskasit?
— Kun se luiskahti kädestä…
— Ja lensi saunan ikkunaan. Niinkö?
— Niin…
— No milloin te sitten tulitte?
Pojat näkivät, että paras oli kertoa asia, niinkuin se oli tapahtunut.
He olivat tulleet puoli seitsemältä ja ruvenneet vetämään kelkalla halkoja saunan takana olevasta pinosta. Kun kuorma oli saatu täyteen, oli Mikko ryhtynyt vetämään ja Ate jäänyt lykkäämään takaa. Mikko oli kuitenkin huomannut, että Ate, sen sijaan että olisi auttanut kuorman kuljetuksessa, olikin seisonut kelkan jalaksilla kyydissä. Moinen epärehellisyys nostatti Mikossa suuttumuksen puuskan, jonka vallassa hän heitti Atea kohti halon. Millä seurauksella, sen jo edellisestä tunnemme. Pojat olivat pelästyneinä kääntäneet halkokelkan nurkan taakse ja pötkineet pakoon, palaten vasta puolen tunnin kuluttua muina miehinä takaisin.