— Vai olette te poliiseita, sanoi Löfman. No on tässä sitten järjestysvaltaa liikkeellä yhden Kytölän kylän osalle.
— Mitenkäs se on niiden papereiden laita? kiirehti Makkonen.
— Menkää hiiteen papereinenne! sanoi Löfman suuttuen. Mitä tekemistä teillä on minun kanssani? Alkakaa hyvän sään aikana laputtaa, ennenkuin tässä tulee toinen ääni kelloon!
— Pidä varasi Ratilainen! sanoi Makkonen juhlallisesti. Tämä näyttää olevan vakava asia.
— En minä mikään poliisi ole! ärjäisi Löfman kiukkuisesti.
— No sitähän minäkin olen koko ajan epäillyt, riemastui Makkonen. Kuulkaa vieraat miehet päältä, että hän on itse tunnustanut, ettei hän ole poliisi.
— Milloinkas minä olen itseäni poliisiksi väittänyt? sanoi Löfman edelleen kiukkuisessa äänilajissa.
— Sepä ihme! vastasi Makkonen arvokkaasti. Mies pitää poliisitutkintoja ja nyt on tässä meille puolen tuntia vakuuttanut olevansa poliisi, mutta nyt sitten pölähdyttää päin naamaa, ettei hän muka ole poliisiksi itseään väittänytkään. Herra ei taida tietää, että laittomasti poliisina esiintymisestä on iso edesvastuu.
— Kuulkaas nyt hyvät miehet, sanoi Löfman koettaen rauhoittua. Koettakaahan toki käsittää, etten minä ole nyt enempää kuin muulloinkaan itseäni poliisiksi väittänyt…
— No kukas sitten?