— Tokkopa tuo nyt niin vaarallista lie, väitti Löfman vastaan. Sitäpaitsi oli koko juttu opettajan keksintöä. Hän pelotteli saunan ikkunan rikkojat tunnustamaan sillä, että uskotteli koulupojille minun olevan salapoliisin ja näiden koirien poliisikoiria. Mitäs pahaa siinä nyt oikeastaan oli?
— No eihän siinä nyt juuri lainrikosta tainnut tapahtua, myönsi Makkonen vihdoin armollisesti ajateltuaan asiaa. Kun nyt vain juttu on sillä lailla, kuin te kerroitte.
— Kyllä se sillä lailla on.
— Ka, sittenpä meillä ei taida koululle muuta asiaa ollakaan, päätti
Makkonen kuulustelun. Jäniksiäkö se herra on menossa säikyttelemään?
— Niitähän minä.
— No onnea ja lykkyä nyt sitten vain! toivotti Makkonen vilpittömästi. Me käännytäänkin sitten Jykkälään. Ollaan tässä lähdössä rosvojen jäljille, lisäsi hän selitykseksi Löfmanille.
Ja molemmin puolin erottiin sulassa sovinnossa.
X
Poliisit palasivat takaisin Jykkälään, ja Makkonen, vanhempi konstaapeli, sanoi, että on tässä jo päivää alkuhommiin tarpeeksi hukattu. On aika ryhtyä varkaiden takaa-ajoon.
Väkijoukko seisoskeli vielä pihalla, ja heille konstaapeli Ratilainen antoi ystävällisen huomautuksen: