— Olisipa tässä välttänyt kahvittakin, sanoi Iivo astuessaan pöydän ääreen.
Juotuaan ensimmäisen kupin oikaisi hän vähän selkäänsä, nosti vasemman jalkansa oikealle polvelle ja jyräytti:
— Arvelin tässä… kun sattuu olemaan vähän rahapennilöitä… että jos toisin huomenna sen kahdeksansataa Simo Piiroiselle ja sanoisin, että työnnä se Aapeli Kasurisen kulkkuun, kun se tulee velkomaan…
Piiroisen emäntä ei ollut uskoa korviaan.
Kun hän vihdoin käsitti, että Iivo puhui tosissaan, sanoi hän:
— Ei sitä tiedä, mistä se Herra kulloinkin avun lähettää.
— Lähettäähän se… milloin mistäkin, jurahti Iivo.
Piiroisen emäntä oli niin hyvillä mielin, ettei tiennyt, mihin oikein ryhtyä. Ummisti pari piirasta, kaatoi Iivolle kahvia jo kolmannen kupin ja leikkasi lisää vehnästä.
— Iivossa… Iivossa lähetti Herra avun Simo Piiroiselle, vakuutteli hän hartaasti ja kiitollisena.
— Pitää tässä lähteä ajelemaan, että ennättää yöksi kotiinsa, sanoi Iivo juotuaan kolmannen kupin.