Simo Piiroinen katsoa muljautti raskaasti kysyjään. Hän luuli arvaavansa tarkoituksen. Jos hän sanoo, että hyvä, niin Aapeli Kasurinen tahtoo antaa ymmärtää, että "etpäs maksa velkojasi, vaikka olet hyvän vuoden saanut". Jos taas moittii vuodentuloa huonoksi, niin on Kasurisella sen parempi syy karhuta pois saamisensa häviöön menevästä talosta.
Siitä syystä Simo Piiroinen vastasikin vältellen:
— Eihän tuota nyt taida osata sanoa kummallekaan päin.
Emäntä, joka oli alkanut kahvia puuhata, oli käsittänyt Aapeli Kasurisen tarkoitukset aivan samalla tavalla. Missä se nyt viipyy, se Iivo Mutanen? Nyt sen pitäisi olla tässä.
Ja mitä pitemmälle aika kului, sitä suuremmaksi kävi emännän huolestuminen. Hän alkoi jo arvella, että taisi Iivo Mutanen eilen illalla pilkoillaan narrata. Taikka vaikkapa ei olisi sitäkään tehnyt, mutta jos on kääntänyt päänsä yönseutuna. Tai sitten on ukko Jyrki kieltänyt antamasta rahoja.
Emännästä alkoi, mitä enemmän hän asiaa ajatteli, tuntua yhä varmemmalta, että ukko Jyrin syytä tämä on. Ja hän äkäili ajatuksissaan Jyrki Mutaselle:
— Paholaisen ukko, kun et edes kuolekaan! Mikähän sitä kahmua oikein hengissä pitänee?
Välistä taas pilkahti mieleen epäilys, että jos se sittenkin on alkanut peruutua koko kaupoista, se Iivo. Mutta toiselta puolen: olihan se vast'ikään, eilen illalla, jättänyt kalliin kultakellon kihloiksi. Mikäs sen mielen nyt olisi yhdessä yössä muuttanut?
— Missäs teidän Annastiina on? kuuli emäntä Pekka Turusen kysyvän.
Emäntä havahtui kuin unesta ja sanoi: