— Siellähän se on ollut Roivaan mökillä hierotuttamassa itseään Piipariskalla, kun oli kipeytynyt lampaidenhakumatkalla tuolla Hukansalolla, mutta johan sen pitäisi ruveta tänä päivänä kotiutumaan.
— Vai ei sattunut Annastiina kotiin, sanoi Aapeli Kasurinen pettyneenä.
— Ei.
Aapeli Kasurinen harkitsi asiaa ja tuli siihen tulokseen, ettei aikaa ollut menetettävänä. Täytyi vain ryhtyä toimeen, vaikk'ei Annastiina kotona ollutkaan. Saattaa tulla yhdenkin päivän myöhästymisestä katuminen.
Hän iski siis merkitsevästi silmää Pekka Turuselle, ja puhemies antoi päännyökkäyksellä merkin, että hän oli ymmärtänyt ja oli samaa mieltä kuin Kasurinenkin.
Hän aloitti siis:
— Vai lampaita se Annastiina on ollut hakemassa… saiko tuo nuo kaikki kotiin?
— Ei se saanut pässiä kiinni, mutta toi toki tuo Iivo Mutanen eilen sen pässin… tässä olisikin ollut niin paljon muuta murhetta ja tekemistä, että ei olisi oikein joudettu itse lähteä sitä pässiä metsästämään, selitti emäntä.
Aapeli Kasurinen jonkin verran synkistyi, kun kuuli Iivo Mutasen tehneen palveluksen talolle, mutta Pekka Turunen jatkoi asian taitavaa kehittelemistä:
— Onhan sitä tässä talon pidossa jos mitäkin huolta ja murhetta, varsinkin jos milloin asiat ronklaavat, niin etteivät tahdo mennä niinkuin pitäisi… kun on esimerkiksi semmoinen ökätalo kuin tuolla Aapeli Kasurisella, niin on sillä isännällä tietämistä…