Piiroisen emäntä ja isäntä luulivat taas käsittävänsä tarkoituksen: sitä se nyt valmistelee, että täytyy periä saatavansakin pois, kun on niin paljon huolia ja vastuksia.
— Kun ei se Iivo Mutanen nyt ikänä tule! tuskitteli emäntä itsekseen.
Ja katkeruudesta särähtelevällä äänellä sanoi hän:
— Mikäpäs se on Aapeli Kasurisella eläessä… rikkaalla… ei muuta kuin olla ja köllehtiä. Toista se on köyhällä ja velkaisella.
— Onhan tällä Aapelilla varallisuutta, kehui puhemies ottaen tilaisuudesta vaarin. — Mutta se tällä on vajanaista, kun on leskimies ja emännätön talo…
— Siinäpähän tuo on mennyt, kehaisi sulhasmies vuorostaan näyttääkseen, ettei hän sentään ollut niin akkaväen vaivainen.
— Paremminhan se kumminkin luistaa, työ ja muu meininki, kun on emäntäkin talossa.
Piiroiset arvasivat, että tämä tarkoittaa sitä Mönkkösen leskeä… rikasta. Emäntää harmitti, että vieraat nyt rupeavat täällä sillä kehumaan, eikä voinut olla pistelemättä.
— Eihän sen tarvitsisi Kasurisen tulijain puutteessa akatta olla… onhan sitä aina tarjokasta, rikkaalla… ottipa häntä sitten tytöstä taikka leskestä!
Leskestä! Pekka Turunen ja Aapeli Kasurinen katsoa muljauttivat toisiinsa ja totesivat, että se oli nyt siitä Mönkkösen leskestä. Molemmat olivat yksimieliset siitä, että tässä oli ruvettava rivakammin asiaa ajamaan ja ennenkaikkea saatava Mönkkösen leski pois päiväjärjestyksestä.