Puhemies valjastikin jo suunsa ilmoittaakseen, että ei se Aapeli Kasurinen nyt ainakaan leskistä huoli — eikä tarvitse huolia, mutta samassa kuului kärryjen jyrinää ilmoittaen uusien vieraiden saapumisen.
— Sieltäpähän tulee se Mutasen Iivo! pääsi emännältä iloinen huudahdus. — Mutta kukas se on tuo toinen?
— Näkyy olevan Särkilammin Teppo Kiiskinen, ilmoitti Henriikka.
— Niin, Teppo Kiiskinenhän se onkin.
— Minulla olisi sinulle vähän kahdenkeskistä, sanoi Aapeli Kasurinen rutosti nousten seisomaan, sillä hän tahtoi saada asian päätökseen, ennenkuin Mutasen Iivo, irvisko, ennättäisi sotkea sen.
— Mennään tuonne kamariin, sanoi Simo Piiroinen ajatellen, että nyt se sitten paukahduttaa sen velkomisensa.
Miehet menivät porstuanperäkamariin, ja puhemies Pekka Turunen kävi nyt suoraan asiaan käsiksi.
* * * * *
Simo Piiroinen tunsi suurta helpotusta. Hyvinhän tämä nyt menikin. Velasta ei mitään puhetta, ja varakas mies vävyksi.
Ja kun ei Annastiina ollut vastustellut silloin, kun oli aikaisemmin ollut puhetta siitä mahdollisuudesta, että hän joutuisi emännäksi Piippuvaaran Kasuriseen, niin katsoi hän voivansa hyvällä omallatunnolla luvata: