— Mitäpäs siinä olisi minulla vastaan… ja Annastiinan minä kyllä tiedän suostuvan… niin että olkoon vain minun puolestani.
— Annatko kättä päälle? kysyi Aapeli Kasurinen innostuneena.
— Raahtiihan tätä, sanoi Simo Piiroinen ja ojensi kämmenensä.
* * * * *
Sillävälin olivat Iivo Mutanen ja hänen puhemiehensä Teppo Kiiskinen tulleet tupaan.
— Eikös se ole Piippuvaaran Aapeli Kasurisen hevonen, joka on tuolla aidassa kiinni? kysyi Iivo Mutanen tupaan tultuaan.
Emäntä sanoi, että senhän se, ja ilmoitti, että vieraat juuri läksivät isännän kanssa kamariin.
— Taitavat olla sillä asialla? sanoi Iivo Mutanen, ja emäntäkin arveli, että sillä kai ne ovat.
— No kyllä ne nyt saavat sen toimitukseen! takasi Iivo Mutanen reilusti.
Piiroisen emännällä oli nyt keveä mieli ja hyvä olla. On se sentään mies, tuo Iivo, vaikka sitä jotkut syyttä suotta moittivat. Emäntä alkoi heti kantaa päivällistä pöytään, latoi sinne piiraat, uunipaistit, kiisselit ja rusinasopat, ja kun Aapeli Kasurinenkin ja Pekka Turunen samassa palasivat isännän kanssa tupaan, niin käski emäntä kaikkia puoliselle.