— Älä valehtele, hylky! huusi Aapeli Kasurinen.
Mutta silloin emäntä todisti kovalla ja kimakalla äänellä:
— Ei se valehtelekaan, Iivo Mutanen. — Iivolle menee Annastiina, ja Iivolta on Annastiinalla jo kihlakellokin… vaikka paikalla käyn hakemassa piironginlootasta, jollette usko.
Aapeli Kasurinen kuunteli tätä ilmoitusta suu auki.
Sitten hän huusi:
— Hoi, Simo Piiroinen, sano sinä nyt, kun olet isäntä talossasi, kuka tässä on oikea sulhanen!
Mutta silloin huomattiin, ettei Simo Piiroinen ollutkaan tuvassa. Kuultuaan emäntänsä ilmoituksen, että Annastiinalla oli jo kihlat Iivo Mutaselta, oli hän vähin äänin pujahtanut ulos ovesta.
— No minne se Simo nyt katosi! huusi kiihtynyt Aapeli Kasurinen. — Tämäpähän vasta oikea kettujen kiies on tämä talo! Juokse sinä Pekka Turunen etsimään isäntää.
— Selvitään tässä isännättäkin, sanoi emäntä, mutta Pekka Turunen läksi kuitenkin etsimään Simo Piiroista huudellen ulkona:
— Hoi Simo! Mihinkä sinä hävisit?