— Tuolla se on ollut Hukansalolla taas sen Iivo Mutasen kanssa pelehtimässä… Itsensä on pitänyt taas Annastiinan lähteä salolta lampaita hakemaan, ja sitten on muka Mutasen Iivon kanssa otettu pässiä kiinni… vaan arvaat sen kiinniottamisen, kun kuuluu pässi vieläkin olevan metsässä… tuskin olivat kerjenneet sinne Lappalaisen mökin palollekaan, vaikka ihan melkein äärellään oli öyhynnyt.
Nyt täytyi jo Iita Ratilaisenkin uskoa, ettei Tuomas Kontkasella ja Annastiina Piiroisella ainakaan enää mitään välejä ollut… jos lienee tosissaan ollutkaan.
Niin että kun Iita yritti ottaa kahvitarjotinta pöydältä ja poliisi silloin koppasi häntä vyötäreistä, ei hän erikoisemmin vastustellutkaan, mutta sanoi kuitenkin:
— Älähän nyt… pudotat vielä tuon rikan.
— Tätä hyvää sitä ei kun puristelee, sanoi poliisi hellästi.
Samassa kuului askeleita porstuasta.
Iita riuhtaisihe ja suhahti:
— Päästä irti… älyävät!
Tuomas Kontkanen päästikin irti, mutta askeleet eivät tulleetkaan kamariin vaan häipyivät kuistille.
— No tuletkos sinä sitten iltamaan? kysyi poliisi, katsoi kelloaan ja sanoi: