— Ähää, vai sattui se Annastiinakin tänne! ihmetteli poliisi Kontkanen.
Ja koroittaen ääntään sanoi hän:
— Päivää, Annastiina!
— Päivää, vastasi Annastiina häveliäästi, nykäisten peitettä ylemmäksi.
Mutta kun hän jalan raapaisusta kuuli, että Tuomas Kontkanen aikoi tulla häntä kädestä tervehtimään, huudahti hän hätäisesti:
— Ei saa tulla, minua hierotaan.
Heikki Piiparinen rauhoitti:
— Ei se tulekaan… uskoohan tämä poliisi Kontkanen, kun kuulee Annastiinan äänenkin.
Poliisikin vakuutti:
— Uskonhan minä… toki minä Annastiinan äänen tunnen.