Heikki Piiparinen ilmoitti:
— Tuntee toki tämä poliisi Annastiinan äänen uunin takaakin…
Auttaakseen asiaa vähän eteenpäin jatkoi hän:
— Mutta jos olisi ollut Iivo Mutanen, niin ei se olisi tuntenut äänestä Annastiinaa… puhumattakaan vaikka tuosta Aapeli Kasurisesta… se on vähän huonokuuloinenkin vasemmalta korvaltaan, koko köntys.
Poliisista oli tämä vähän liiaksi kiirehtimistä. Palauttaakseen asian säännölliselle ladulleen kysyi hän:
— Mikäs sille Annastiinalle tuli, kun piti kesken matkan ruveta hierotuttamaan?
Piipariskasta oli mieleen, että puhe oli kääntynyt Lassi Kettusen viinankeitosta ja muista arkaluontoisista asioista Annastiinaan. Hän alkoi kerkeästi selittää:
— Minkä lienee tähän leinin ampunut siellä salolla, kun sai kintut märkinä juoksennella päiväkaudet… lampaita ajelemassa. Mutta kyllä tästä taas terve tulee, kun minä oikein hieron ja koplottelen ja sitten annan hyvät löylyt hauteiden kanssa tuolla ukko Roivaan saunakuopassa.
— Tuleehan siitä terve Annastiina, myönsi poliisikin.
Ja päästäkseen takaisin ladulle kysyi hän: