— Mutta mitenkäs minä selitän nämä kihlat…?
— Jotta ne ovat sinulla?
— Niin.
— Mitäs selittämistä siinä on… sinä kun olet niin kauan ajatellut tätä Annastiinaa, niin sinulla on ollut kihlatkin jo vuosikausia valmiiksi ostettuina.
— Ka niin… mutta jos sattuisi joskus kuulumaan jotain siitä, että me ollaan käyty Mönkkösen lesken puheilla?
Pekka Turunen huitaisi halveksivasti kädellään:
— Ei toki se Mönkkösen leski niin älytön ole, että siitä kenellekään mitään puhuu, kun näkee, ettet sinä häntä huolinutkaan… ja siksi toiseksi, saammehan me sanoa, että oltiin lehmää ostelemassa, mutta ei tullut kauppoja.
Aapeli Kasurinen tunsi, että asia oli nyt oikealla ja onnellisella tolalla. Kiitollisena hän huudahti:
— Oli se sentään pirun hyvä asia, että se kultaseppä huomasi mainita siitä Ameriikan perinnöstä!
— Oli se! murahti Pekka Turunen tyytyväisenä.