Suutari Roivaan palatessa mökilleen istuivat Annastiina ja Piipariska pöydän ääressä kahvia juoden.
Roivas ripusti hattunsa naulaan ja sanoi:
— Terveisiä Tutjunpohjasta… johan tämä Annastiina pääsee taas omilla jaloillaan kävelemään.
— Tuleehan tästä vielä kävelijä, Annastiinasta, sanoi Piipariska. — Mikäs siinä… parhaillaan olevasta tytöstä.
Piipariska pani kupit pöydälle Roivastakin varten ja kehoitti:
— Tule pois Roivaskin juomaan omia kahviasi.
— Vieläköhän tuota menisi, esteli Roivas näön vuoksi. — Poikkesin tullessa tuolla Mertasen mökillä, niin siellä Mertasen akka keitti kahvit.
— Niissäkö se on se ukko Mertanen yhä entisissä voimissaan? tiedusteli Piipariska kaataessaan pienestä mustasta pannusta kahvia Roivaan kuppiin.
Roivas hörppi kahvia ja vastasi vähän ajan perästä:
— Niissähän se vain tahtoo olla… ei kuole eikä parane.