Ja tuokion kuluttua ilmoitti hän:
— Sillä on ruvennut laskeutumaan veri jalkoihin… eikö liene pahentunutta verta, kun niin pöhöttää. Suonetkin ovat kaikki turvoksissa.
— Sillä on jo pitkät ajat tahtonut pysähtyä ruoka sydämeen, sillä ukko Mertasella, selitti Piipariska. — Eikö tuo liene siitä alkuisin koko vaiva.
— Voipihan se olla siitäkin, myönsi Roivas.
Piipariska kaasi toista kuppia mökin isännälle ja sanoi:
— Älä sinä Roivas suutu, vaikka me olemme täällä juoneet sinun kahviasi… Annastiina on luvannut toimittaa papuja sijaan.
— Ainahan niistä… alkoi Roivas, mutta Annastiina keskeytti:
— Älysivätkö ne siellä meillä antaa edes kahvia tälle Roivaalle?
Roivas todisti:
— Jo toki… antoivat ne kahvit jos muutkin ruoat…