Puolenpäivän aikaan alkoi se raappia ovea ja pyrkiä ulos.
Palvelustyttö avasi oven ja hännäkäs kissa livahti pihalle.
Mutta emännän olivat vallanneet pahat aavistukset. Nähdessään kissansa juoksevan häntä pystyssä pihan poikki kadulle kiiruhti emäntä perässä.
Kadulle tultuaan katseli hän hetken aikaa turhaan ympärilleen, mutta havaitsi sitten kissansa istuvan jonkun matkan päässä raitiotien vieressä — häntä kiskolla…
Se odotti siinä vapisten raitiotievaunua, joka jyristen kääntyi juuri
Humalistonkadun kulmasta.
* * * * *
Emäntä ehti hädintuskin pelastaa kissansa, mutta viimemainittu ei siitä näyttänyt olevan ensinkään kiitollinen.
Hännättömän kissan hännäntynkä on nyttemmin täysin parantunut, ja mainittu kissa on epäilemättä onnellisin olento Turun kaupungissa.
Mutta hännäkäs kissa, jonka epäonnistuneesta yrityksestä edellä kerroin, on tämän kaupungin onnettomin olento.
Sitä täytyy nyt alituiseen pitää silmällä. Kun ukko liiterissä hakkaa halkoja, koettaa se tupata häntänsä pölkylle, milloin taas yrittää pistää sen oven rakoon.