Ja…
En tiedä, uskallanko kertoa. Ainakin on heikkohermoisen lukijan parasta lopettaa tähän.
Niin, emäntä avasi oven.
Sisään tuli toinen hänen rakkaista kissoistaan peräti viheliäisen näköisenä, mutta ylpeä, voitonriemuinen katse kissansilmissään.
Sillä ei enää ollut häntää!
Hännän paikalla oli vain verinen tynkä…
Emäntä oli tietysti pyörtyä.
Kun hän siitä sitten vähän tointui, toimitti hän hännäntyngän sidotuksi.
Sinä päivänä ei talossa ollut ylpeämpää henkilöä kuin se hännätön kissa. Aina se vain näytteli itseään ja pyörähteli ihmisten edessä. Nimittäin milloin ei seisonut peilin edessä ihailemassa itseään.
Mutta toinen kissa oli kuin tulisilla hiilillä. Se istui koko aamupäivän keittiön pimeimmässä sopessa kärsien kateuden kaikkia tuskia ja kiroillen hiljaa häntäänsä.