Kurki sipaisi suutaan kädenselällä, nosti lasin huulilleen ja otti pitkän siemauksen.
— Hm, sanoi hän sitten. — Kyllähän se on niinkuin viskyä…
Varmistuakseen asiasta otti hän vielä kulauksen ja arveli:
— Kaipa se sitä on.
Nahunen vilkaisi vuorostaan lasiin ja sitten minuun. Lasissa oli vain vähän pohjalla.
Kaasin lasin täyteen ja sanoin:
— No, Nahunen!
Nahusta ei tarvinnut käskeä kahteen kertaan. Hän kaatoi koko lasillisen paikalla kurkkuunsa. Se on ainoa kerta, milloin minä olen nähnyt kenenkään juovan niin suuren lasillisen raakaa viskyä yhdellä henkäyksellä, vieläpä edes suutansa muikistamatta.
— Joo, sanoi Nahunen. — Kiitoksia, herra viskaali!
Täytin taas lasin ja sanoin: