— No ottakaa nyt sitten te toisetkin.
Toiset saivat hekin osansa.
Viimein oli pullo tyhjä.
Kurki loi silmäyksen toisiin nurkassa oleviin viskypulloihin ja esitti epäilyksensä, että jospa niiden sisällys ei olekaan samaa kuin sen, jonka juuri olimme tarkastaneet. Mutta minä sanoin:
— Ei, kyllä meidän täytyy nyt uskoa.
— Jaa, jaa, myönsi Kurki vähän alakuloisesti.
— Mihinkäs ne nyt sitten kaadettaisiin? kysyin minä.
Tuumittiin sitä. Yksi ehdotti yhtä paikkaa, toinen toista.
Nahunen, joka oli alkanut vahvasti punoittaa, ehdotti torin nurkalla olevaa issikkain käymälää. Havaitsin ehdotuksen käytännölliseksi.
— Sittenpähän tulee sekin paikka desinfisioiduksi.