— Näinköhän ne todellakin tyhjensivät ne toiset pullot?
Viskaali hymähti.
— Kyllä varmaan. Mutta tyhjensivätkö he ne sinne, minne määrä oli, sitä en minä suinkaan ottaisi valalleni. Minusta haiskahti Nahusen henki viskylle vielä kaksi viikkoa jälkeenpäin. Mutta siitä asiasta ei koskaan puhuttu sen enempää. Sitäpaitsi oli raportti jo aikaa päiviä lähetetty oikeaksi todistettuna asianomaiseen paikkaan, niin ettei siitä ollut mitään puhumistakaan. Hm, sitä voi sattua joskus. Ihminen on ihminen…
Kunnankirjuri.
Tulipa tässä äskettäin muutaman kunnan ukoille laajassa Savonmaassa semmoinen tuuma soma, että pitäisi saada kunnalle kirjurikin oma.
Kun on kerran iso kunta ja kun ovat monet muutkin kunnat samanlaisen virkaherran hankkineet. Rahallahan niitä saa vaikka kuinka paljon. Ja sitä rahaa kun on.
Päätettiin siis asia, ja puheenjohtaja löi nuijan pöytään.
Sitten alettiin odottaa niitä hakemuksia. Ja niitä tuli. Eihän niitä nyt tosin niin maan mahdottomasti tullut, mutta tuli kumminkin. Tuli alle kymmenen, mutta tuli päälle viiden.
Olihan siinä varaa valita, kun hakijoissa oli yksi maisterikin, yksi suutarikin ja yksi henkikirjurikin. Niin että Ukkoloiden päätä alkoi vannehtia kysymys, "kuka tuohon leivän iäreen piästettäsj". Kun oli palkkaakin 600 mk. vuodessa.
Mitäpäs muuta kuin laitetaan vaalilippu. Sillähän sitä on hyvä ja käypäisä valita vaikka mitä.