Sittenkun ovat ensi peljästyksestään tointuneet.
Kadonnut papu.
Ovat taas koroittaneet tupakan hintaa.
Nyt tarvitsisimme sitä papua.
Mutta se on kateissa.
Tukholmassa elää eräs vanha ukko.
Niin vanha, että hänen nuoruudenystävänsä oli tupakoida itsensä kuoliaaksi jo viisikymmentäneljä vuotta takaperin.
Lääkäri sanoi, että olisi lopetettava se tupakanpoltto, ja ukon nuoruudenystävä huokasi ja myönsi, että juuri niinhän sitä olisi tehtävä. Mutta kun ei voi. Henki on tosin altis, mutta liha on heikko. Niin heikko että jotta!
Ja kuitenkin tapasi tämä nyttemmin ikivanha tukholmalaisukko nuoruudenystävänsä pienen ajan kuluttua tupakoimattomana, ja kysyi, miten se oli käynyt mahdolliseksi, ja nuoruudenystävä selitti, että oli eräs viisas tohtori, joka neuvoi hänelle sellaisen pavun, että sen kun pisti suuhunsa, niin tupakan nälkä katosi.
Näin kertoo muisteloltaan vanha tukholmalaisukko, kertoo niitä yli puolen vuosisadan takaa, pää tutisten ja silmät sameina.