— Mitäs sinä oikeastaan sillä pyssyllä nyt teet? tiedusteli akka, mutta
Antti ei ollut kuulevinaan.

Kaikista tässä nyt pitäisi akalle tili tehdä — elikkä muu rätinki…

Vihdoin oli pyssy latingissa, ja haudankaivaja katseli sitä syvissä mietteissä.

— Kun nyt vaan tietäisi kuka varmaan, että se laukeaa eteenpäin eikä taaksepäin, aprikoi hän. Taisi tulla tuo kuula tiukanlaiseen…

Mutta asia ei ollut enää autettavissa.

Lopuksi hän kuittasi koko jutun tuumien:

— Ja laukesipa tuo nyt sitten minne päin tahansa… mokomakin rämä!

Oli jo myöhäsenlainen ilta, kun Hauta-Antti heitti pyssyn selkäänsä ja alkoi tehdä lähtöä.

Nyt rupesi kuitenkin akka kovaksi ja sanoi, että "hän kyllä on mennyt akaksi haudankaivajalle, mutta murhamiehen akaksi hän ei rupea, Ja sano nyt Antti lemmessä, mitä sinä oikein meinaat!"

— Älä nyt tuossa huuda ja kilju, jollei sinulla muuta hätää ole, sanoi haudankaivaja rauhallisesti. — En minä mikään miehentappaja ole.