Hautausmaalla ei kuitenkaan enää mitään merkillistä tapahtunut. Pietarin hauta jätettiin oman onnensa nojaan ja peittyi pian nietoksiin, tietymättömiin.
* * * * *
Näihin aikoihin tapahtui että Kukkolan aitasta eräänä yönä katosi 14 leipää, osa sikaa, leiviskä voita y.m. ruokatavaroita.
Varkautta, se täytyy meidän ikävällä tunnustaa, ei Joukolassa yleensä lueta seitsemän kuolemansynnin joukkoon. Tosin on törkeätä parjausta naapuripitäjäläisten väite, että Joukolassa muka varastellaan niin yleisesti ja järjestelmällisesti, että kukin talo on aina kahden kuukauden kuluttua omillaan, mutta kiistämätön tosiasia on myöskin, että jos jotain pientä sattuu talosta puuttumaan, niin pistäytyy joku perheen jäsenistä pimeän tultua retkeilylle, jonka tarkoituksena on sopivalla tavalla järjestää asiat niin, että päästään puutteesta, tarvitsematta ryhtyä rahaa haaskaavaan ostamiseen tai ikävään lainaamiseen.
Mutta joku rajahan se pitää näpistelylläkin olla, ja kun kokkolalaiset älysivät, millaista jälkeä heidän muonavarastossaan oli tehty, eivät he suinkaan peitelleet tyytymättömyyttään.
Tähän hyvin kuuluvalla äänellä julkituotuun valitteluun vastasi pian äänekäs kaiku eri tahoilta Joukolan kylää.
Räsälässä oli puhdistettu perunakuoppa, Koistilasta viety kahdet uudet päitset, setolkka ja talon ylpeys: komea hirvennahka, jota sunnuntaina kirkkomatkalla käytettiin reen perässä. Moni muukin talo sai tuntuvasti suorittaa veroa tuntemattomalle vorolle tai voroille. Huippuunsa kohosi melu, kun tapahtui uskomattoman rohkea murtovarkaus kauppias Mähösen makasiiniin, josta katosi kokonainen hevoskuormallinen kaikenlaista kauppatavaraa.
Mähönen tietysti nosti jumalattoman melun, oli kääntää nurin taivaat ja maat sekä hankki kyläläisistään monta pitkäaikaista vihamiestä, panemalla poliisikonstaapelin kanssa toimeen ankaran kotitarkastuksen jokaisessa talossa ja torpassa Joukolan kylässä. Karilaa ei maksanut vaivaa tarkastaakaan sen takia, että se edelleenkin oli autiona, eikä Mähösellä enempää kuin muillakaan hautausmaalla sattuneen seikkailun jälkeen ollut halua ryhtyä minkäänlaisiin tekemisiin Karilan ja sen näkymättömien haltijain kanssa.
Voroista ei kuitenkaan sen enempää selvyyttä saatu, mutta varkaudetkin alkoivat vähetä, kun joukolaiset rupesivat pitämään entistä tarkemmin vaarin yksityisomaisuudestaan.
10.