Mitä se meihin kuuluu, mitä Kakolassa juodaan. Vaikka juotaisiin samppanjaa. Valtio saa pitää huolen Kakolasta. Jos arvoisat rosvot janon vaikutuksesta kovin heikentyvät, niin sopii heidät ensi kesänä lähettää Iisalmeen terveysvettä juomaan.
Jos pitää kesäksi mennä Iisalmeen, niin kyllä se on meidän mielestämme yhtä suuri rangaistus kuin istua Kakolassakin.
Kysyimme sitten juoksupojaltamme, mitä hänen kotonaan arvellaan siitä, että vesi loppuu.
Poika sanoi, että isä nauraa ja on hyvillään, mutta äiti on vihainen.
Isä sanoo, että hänen täytyy silloin juoda vain olutta.
Kysyimme juoksupojaltamme, mikä hänen persoonallinen mielipiteensä on.
Asiata harkittuaan ilmoitti poika persoonalliseksi mielipiteekseen, että kyllä se olis kovin hyvä, jos se loppuisi. Ettei tarvitsis enää koskaan pestä itteään.
Koska me olemme siisteyttä harrastavia ja katsomme Suomen kansan tulevaisuuden riippuvan sen siisteydestä, niin annoimme arvoisalle nuorimmalle avustajallemme vakavan, isällisen varotuksen.
Toivomme sen vaikuttavan hyvää hänen sielunsa kehitykselle.
Talvi on ollut loppumaisillaan. Kevään henget ovat liidelleet yli kaupunkimme tammikuun lopulla, niin että me olemme taas tunteneet olevamme Turussa. Joulusta lähtien on meistä tuntunut kuin emme olisi asuneetkaan Turussa vaan esimerkiksi pohjoisnavalla, ja me olemme odottaneet luoksemme turkkeihin ja karvanahkakintaihin puettuja naparetkeilijöitä koirineen.
Mutta nyt tätä kirjoittaessamme, kun ulkona on 5 astetta lämmintä, taivas on harmaa ja ilma on harmaa ja maa on harmaa ja puut ovat harmaita ja kadut ovat harmaita ja sumua on ja vettä tippuu räystäistä ja vesi litisee jaloissamme ja varpaittemme väleissä, vaikka onkin helmikuu alussa, tunnemme taas olevamme kotona ja laulamme helein äänin: