* * * * *
Tuota noin: Kuinka monta astetta siellä Kuopiossa on nykyjään kuumimmalla ajalla päivästä lämmintä? Varjossa. Ehkäpä sikäläiset virkaveljet siitä hyväntahtoisesti ilmoittavat.
Itsemurha.
Asian kertoi minulle Mattilan Jupe, saunanlauteilla, ja toivoi että kirjoittaisin siitä lehtiin. Tapaus ei tosin näytä minusta tärkeältä, mutta en kuitenkaan tahdo kieltäytyä tekemästä Mattilan Jupelle tätä pientä palvelusta.
Kertomus kuuluu pääpiirteissään seuraavalla tavalla:
Kyläläiset eivät tosin tienneet mitään siitä, että Hilma ja Petteri olivat vannoneet toisilleen ikuista uskollisuutta, mutta että heillä joitakin välejä oli, sen tiesi jokainen, jolla oli silmät nähdä ja korvat kuulla.
Niin, Hilma ja Petteri olivat vannoneet toisilleen ikuisen uskollisuuden. Se tapahtui jo viime juhannuksen aikaan.
Ensin oli vannonut Petteri ja sitten Hilma. Se oli tapahtunut palatessa juhannuskokolta Lammassaaresta, sydänten voimakkaasti sykähdellessä, kuuman veren suonissa sylkyttäessä ja pikku lintujen virittäessä ensimmäiset aamuvirtensä nousevan juhannusauringon kunniaksi. Hilma ja Petteri olivat istuneet tuulen kaatamalla havupuun rungolla lähellä kirkonkylän tien risteystä, puhuneet toisilleen rakkauden pyhää kieltä ja sitten vannoneet ikuisen valan, jonka ainoastaan kuolema — jos kunnolla sekään — saattoi purkaa.
Ja Petteri oli ollut koko kesän kuin seitsemännessä taivaassa. Ja Hilma tietysti myöskin oleskeli taivaan valtakunnassa, ehkä noin kuudennessa.
Syksypuoleen alkoi Hilman rakkaus jostain syystä kuitenkin hieman jäähtyä. Hän laskeutui vähitellen, niin sanoaksemme taivas taivaalta, kunnes oli lopuksi aivan maan päällä, ja kun Petteri yhä edelleen oleskeli edellämainitussa korkeudessaan, niin ei ole ensinkään ihme, että heidän välilleen alkoi muodostua jonkinlainen juopa.