Eräs tuttavuus.
Kamalasti tuulikin.
Postikonttorin kohdalla vihuri teki vikkelän yrityksen temmata lakin päästäni.
Minä olin kuitenkin vikkelämpi. Sain lakin kiinni juuri kun se yritti lähteä omille teilleen.
Postikonttorista tuleva ruskeapartainen herrasmies käsitti tämän liikkeeni tervehdykseksi ja kohotti kohteliaasti hattuaan.
Siitä alkoi tuttavuutemme.
Tiesin varmasti, ettei meitä oltu esitetty toisillemme, enkä siis tervehtinyt häntä, kun ruskeapartainen seuraavan kerran tuli kadulla vastaani. Mutta hän puolestaan nyökäytti minulle ystävällisesti päätään.
Siitä lähtien tervehdimme toisiamme säännöllisesti.
Kerran istuin ravintolassa yksin. Nimittäin yksin pöydässäni. Yhtään vapaata pöytää ei ollut.
Ruskeapartainen astui sisään ja hänen katseensa harhaili etsien ympäri huonetta.