Mitä tämä tapaus vaikutti nimeni kaikuun pankkiiripiireissä, sen tulin kokemaan, yrittäessäni myydä erästä paperia pari viikkoa myöhemmin.
Tuttavani Werner Kaustila on nyttemmin avannut kiinteimistöjen välitystoimiston eikä enää tarvitse apuvekseleitä.
Eilen tuli hän vastaani kadulla.
Hän ei tuntenut minua.
Tuskinpa hän tuntee minua tämänkään luettuaan.
Eräs toinen tuttavuus.
— Minä sitä oon sillä lihakaupan alalla…
Kuopiolainen mätäkuun aurinko lämmitti meidän paljaita selkiämme, ja uimalaitoksen portailla huuhtelivat pienet laineet varpaitamme.
Käännyin päin naapuriini, jonka kanssa en vielä ollut sanaakaan vaihtanut, ja joka nyt odottamatta oli itsensä esittänyt alussa olevilla sanoilla.
Epäilin, että eihän se vain minua paistikseen katselle.