Mutta Pasternak oli hiljaa, hymyili partaansa, perusti haaraliikkeen
Tampereelle, voi paksusti ja — jäi maahan.
Presidentti Castro läksi Venezuelasta, shahi Muhamed Ali Persiasta, sulttaani Abdul Hamid Konstantinopolista, kuningas Manuel Portugalista ja keisari Pu-Ji Pekingin keisarillisesta palatsista, mutta Isak Pasternak ei lähtenyt Hämeenlinnasta, vaan pasteeraili rauhassa sen pölyisiä katuja, pasternakkaillen tutkivia silmäyksiä hämeenlinnalaisten pukuihin.
Sitten tuli kuitenkin suurena sortovuotena 1913 ahdistuksen aika
Israelin kansalle Hämeenmaassa.
Myöskin Pasternakin ympärillä jyrisi ja salamoi ja hänen myymälänsä tutisi maanjäristyksessä, samalla kun sade lankesi ja tuulet puhalsivat, niin että housut ja sortuukit naulakoissaan heiluivat.
– Mitämaks, ajatteli Pasternak, olenko minä huoneeni hiedalle rakentanut?
Ensi kerran tunsi Pasternak jonkunlaista levottomuutta mielessään.
Vihdoin iski salama, iski niin että silmät pyörivät Pasternakin päässä.
Käsky oli käynyt kuvernööriltä, että Pasternakin on lähdettävä 24 tunnin kuluessa kaupungista.
"Baabelin virtain tykönä me istumme ja itkemme!" huokasi Pasternak.
"Mutta kylläpä sitten on itse Faarao, jos minut saadaan pois
Hämeenlinnasta!"
Eikä Pasternak lähtenyt.