Hänen tukkansa oli jo leikattu ja parturi saippuoi toiseen kertaan hänen, leukaansa.
Jälkiajelu kaikkine siihen, kuuluvine toimenpiteineen veisi noin kolme minuuttia.
Istahdin odottamaan, selaillen hajamielisenä puolen vuoden vanhoja, repaleisia ja arveluttavan likaisia ruotsalaisia pilalehtiä.
Neljän minuutin kuluttua katsahdin ylös.
Hra Carlson istui yhä edelleen parranajotuolissa. Parturi oli antanut hänelle käsipeilin, jonka avulla hän näytti uutterasti tutustelevan näppyläisen, punertavan naamansa yksityiskohtiin.
Heitin lehdet viereiselle tuolille, rykäsin ja siirsin tuoliani hieman taaksepäin.
Hra Carlson rypisti kulmakarvojaan ja huomautti parturille, ettei hänen vasen viiksensä ollut aivan yhtä tylppä kuin oikea.
Parturi kiiruhti saksiaan liputellen korjaamaan tämän epäkohdan.
Taas katseli hra Carlson kasvojaan ainakin minuutin ajan. Sitten käski hän puuteroida ne.
Parturi puuteroi. Olin odottanut viisi minuuttia, Tunsin sisässäni omituista kuumennusta.