— Tasaista maatahan tämä on… ei tämä vietä sinne eikä tänne!
— Maa viettää tännepäin! karjaisi herra Nilsperi silmiään akoille muljauttaen. — Maa viettää tänne päin, kun minä kerran niin sanon, ja likavesi juoksee lumen alla tuon aidan alitse suoraan tähän kaivoon! Eihän tässä ole väliä kuin joku metri.
— Pitäisi olla vatupassi tai joku muu kone, millä mitata, minne päin tässä maa on kallellaan, arveli torikauppias Sippo, mutta eukot sanoivat hänelle:
— Älä sinä, Sippo, aina niitä viisauksiasi laula! Kyllä herrat tietävät ilman sinuakin!
— No niin, sanoi herra Kivilouhos raatimies Waaraselle, kaivaen savukkeen taskustaan ja kääntäen päällystakkinsa kauluksen pystyyn.
— Niin, sanoi Waaranen. — Nythän tämä on nähty.
— Onko veljellä tulitikkuja? kysyi oikeuden puheenjohtaja Waaraselta.
Ei sattunut olemaan raatimiehellä, mutta ainakin viisi muuta miestä kiirehti tarjoamaan tulta herra Kivilouhokselle, ja Sipon tikusta hän savukkeensa sytytti.
— Olisi nyt ottanut tulta paremmalta mieheltä kuin Sipolta, kuiskuttelivat matamit. — Sippo siitä vain nyt koko viikon röyhistelee.
Mutta Asko tulla touhusi kaivolle takaisin, ja sylissään hän riepotti suurta, ruskeata kissaa.