Mutta nyt huomasivat kaikki, että Markulan tila oli kovin heikko. Hän tuskin pysyi jaloillaan ja hymyili ilmeettömästi.
— Mikä sinulla on? kysyi auskultantti Kivilouhos. — Oletko juovuksissa?
— Ju-juovuksissa? änkytti Markula — Mi-minäkö? Kuinka minä juovuksissa… oikeuden edessä! On vain vähän he-heikko oltava…
— No mitäs sinä tiedät tähän asiaan kertoa?
— Mihin asiaan? tiedusteli Markula raukeasti, pidellen kiinni pöydän kulmasta.
— Onko rouva Menlös sanonut rouva Montosta pahanpäiväisen paikkaräätälin tyttäreksi?
Markulaa nikotti. Sitten hän mongersi:
— No jos on sa-sanonutkin, niin mitäs siitä… tosiasiahan se on.
Vihan puna leimahti nyt rouva Montosen poskille, mutta herra Nilsperi huusi:
— Herra puheenjohtaja! Tämä mies on juovuksissa kuin sika.