— Häh! sanoo Nilsperi, kääntyen äkkiä setä Salmelaan päin. — Oikeuden on tehtävä päätöksensä lakipykäläin mukaan, eikä sivistyksen ja ihmisyyden.
— Niin, niin! myöntää setä Salmela. — Mutta huomioon ottaen myöskin sivistyksen ja ihmisyyden vaatimukset…
— Oikeus ei saa ottaa huomioonsa mitään muuta kuin mitä laki säätää! jyrähtää herra Nilsperi, suuri lakimies.
— Jos minä olisin tuomari…, aloittaa setä Salmela.
— Mutta hulluille ei anneta miekkaa! keskeyttää herra Nilsperi töykeästi.
— Puoli tuntia on jo kulunut! sanoi torikauppias Sippo odotushuoneessa.
— Hyvä isä, eikö tästä koko päivänä pääse kahville! päivittelivät torimatamit.
Mutta juuri samassa silmänräpäyksessä kilahti istuntosalin oven vieressä oleva tiuku, ja sen ääni tuntui äkillisenä hermovärähdyksenä jokaisen odotushuoneessa olijan ruumiissa, niskasta kantapäihin asti.
Sisään kiirehti Kompero, mutta jo seuraavassa silmänräpäyksessä avasi hän oven selkosen selälleen ja huusi: — Sisään!
Herra Bums nakkasi palavan sikarin pöydälle, tempaisi asiapaperikäärön kainaloonsa ja kiiruhti joukon etunenään, tunkien torimatamit syrjään, ja tiheänä joukkona pakkautuivat kaikki muut hänen perässään, sanomattoman jännityksen vallassa, kaulojaan kurottaen ja katkonaisesti hengittäen.