— Niin haisee koko kaivo että yököttää! Minä menen katsomaan, joko se raato alkaa nousta.
Mönkkysen Maijastiina lähestyi kaivoa, mutta ruiskun käyttäjät huusivat ankarasti!
— Syrjäiset eivät saa tulla lähelle!
Tästä suuttui Maijastiina.
— Minäkö syrjäinen! Syrjäisempiä te itse tässä asiassa olette! Jos en minä olisi nähnyt sen hiiren heittämistä, niin ette tekään tässä heiluisi ja mahtailisi!
— Älä pärpätä! huusivat palokuntalaiset.
Mutta Mönkkysen Maijastiina lähestyi itsepintaisesti kaivoa.
Silloin käänsi Lampeeni suihkun häntä vastaan, ja silloin nosti kastunut Maijastiina sellaisen huudon ja rähäkän, että se oli kauheata kuulla. Mutta tunteeton katsojajoukko päästi mahtavan naurun:
— Ha ha ha! Niin on kuin kuikka!
Puikkelehti siellä poikiakin väkijoukossa kymmenittäin, töytäillen milloin minnekin kuin paarmat ja sysien ja tuuppien aikaihmisiä. Mutta makasiinimies Peurasen kuusivuotias Asko se enimmän nautti tästä näytelmästä. Ihan oli märkänä koko poika, kun aina juoksi sinne, minne vesi lensi.