— En, en mitään.
— Teittekö tulta, katsoessanne vajan ovesta?
— En.
Viskaali katseli edessään olevaa paperiarkkia, johon oli lyijykynällä tehty jonkinlaisia harakanvarpaita ja jonka alareunaan oli piirretty isonenäisen miehen naama, jota viskaali kuulustellessaan varjosti, ja sanoi:
— Maisteri Wahl ilmoittaa teidän tehneen tulta vajan ovella ja heittäneen sitten palavan tulitikun vajaan.
— Vai niin, maisteri Wahl on siis vakoillut minua?
— Siltä se vähän näyttää, sanoi viskaali, alkaen sivellä viiksiään, mistä varovaisuustoimenpiteestä huolimatta tarkkanäköinen katsoja saattoi havaita hänen koettavan piilottaa hymyn noihin suuriin huulikoristeisiinsa.
— Ja syyttää minua murhapoltosta! huudahti Jaakkola.
— Sitä hän ei ole väittänyt, sanoi viskaali. — Mutta hän pysyy lujasti ilmoituksessaan, että kauppias raapaisi tulta tulitikulla ja heitti tikun sitten latoon.
— Hävytöntä! sanoi Jaakkola. — Konnamaista! lisäsi hän sitten varmemmaksi vakuudeksi.