— Herra Saksmanilla! huomautti Lauri Saksman merkitsevällä äänenpainolla.
— Herra Saksman vanhemmalla on puheenvuoro, korjasi puheenjohtaja ilmoitustaan.
— Pyytäisin vain kysyä maisteri Wahlilta, lausui ukko Saksman, minkä tähden hän vaatii Matti Luonnon pidätettäväksi?
— Herr ordföran… herra puheenjohtaja! kirkui maisteri Wahl. — Mine vaadin teme pitketukka hullu mies pidetetteveks sen tehden, ette hen kulkke fröken Svebeliuksen peresse kuin yks koira… hen on vaarallinen ihminen… hen on hullu ja hen teke vallan kiusa ja harmi fröken Svebeliukselle! Se ei ole miken laitton fangitseminen, jos otta kiinni temen pitketukka hullun miehen!
— Herra puheenjohtaja!
— Ukko… herra Saksmanilla on taas puheenvuoro, julisti poliisi.
— Vai maisteri Wahl se tässä nyt puhuu kiusanteosta! huusi ukko Saksman. — Kysykääpäs häneltä, arvoisat kansalaiset, kuka se hävytön ja juonikas äijä on, joka on vuosikaudet tehnyt ilkeätä kiusaa nuorimmalle neiti Svebeliukselle! Kysykää häneltä, kuka on köpittänyt neiti Fanny Svebeliuksen perässä kuin vanha kyöpeli, itsepintaisena kuin synti, ja katkeroittanut viattoman, kenellekään mitään pahaa tekemättömän naisen elämän sekä saattanut hänet naurunalaiseksi koko kaupungissa! Kysykää häneltä…
— Suu kiinni! huusi ukko Wahl. — Te ette ole minun tuomarini, tesse on kysymys teste pitketukkaisesta…
— Tässä on kysymys jokaisesta, joka tekee turvattomille naisille häiriötä! huusi pitkä ja paksu rakennusmestari Illikainen, jonka ritarilliset tunteet ukko Saksmanin loistava ja kaunopuhelias esitys oli saanut kuohuksiin.
— Herra puheenjohtaja! huusi sihteeri Riku Nikki.