— Niin, laki säätää laittomasta vangitsemisesta ankaran edesvastauksen! toisti ukko Saksman varoittavasti.
— Laki seetee, laki seetee! huusi kimeä ääni portilta. — Piteke te, konstaappeli, vain kiinni velvollisuudesta ja pidetteke se lurjus.
— Kuka puhuu? kysyi konstaapeli Tossavainen, jonka päivänpaahtamille kasvoille oli levinnyt helpotuksen hymy, hänen huomattuaan Svebeliuksen neitien poistuneen näyttämöltä.
— Mine puhun! Mine olen majister Wahl — eikö konstaappeli tunne minut? huusi puhuja.
— Joo, kyllähän minä tunnen, myönsi konstaapeli.
— Niin noh, niin noh! huusi ukko Wahl innoissaan huitoen.
— Järjestys! huusi Riku Nikki, toinen vaskiseppä Grönbergin kuuluisan murhayrityksen uhreista. — Täytyy pyytää puheenvuoroa järjestyksessä — eikö niin, herra puheenjohtaja?
— Niin juuri! myönsi konstaapeli Tossavainen, kasvot loistaen sisällisestä ilosta. — Haluaako kukaan puheenvuoroa?
— Herra puheenjohtaja! sanoi heleänvärisen nenän kunniakas omistaja.
— Ukko Saksmanilla on puheenvuoro, ilmoitti konstaapeli tärkeänä.