— Mine en ymmerre muuta kuin ette hen on yhe edelleen sama rakkari ja hunsvotti kuin ennen. Ulos! huusi maisteri vihan vimmassa.
— Jollei maisteri nyt lupaa jättää rauhaan kauppias Jaakkolaa ja hänen morsiantaan…
— Henen morsian! Kauppasaksa, sillinhirtteje…! huusi ukko.
— … niin koituu maisterille siitä ikävyyksiä, jatkoi nuori mies, antamatta keskeyttää itseään.
— Ja jollei hen nyt heti kevele ulos minun talosta, niin koittu henelle viele suurempi ikevyys! kirkaisi maisteri, joka oli siirtynyt kirjoituspöydän luo.
— Tahdoin vain varoittaa maisteria…
— Ja mine tahdon vain varoittaa hente. Mine teen niinkuin mine suvaitsen herra kauppamies Jaakkolan kanssa, ja jollei hen nyt astu teste huoneesta elevene, niin astua hen siite kuoliaana! huusi maisteri ja ojensi kätensä kohti seinällä riippuvia aseita.
— Kyllä minä astun mieluummin elävänä, jos on vara valita. Minä olen nyt varoittanut maisteria. Eikä minun kanssani saa leikkiä, sanoi Lauri Saksman, joka oli jo ovella menossa ja koetti mahtavalla puhetavalla tehdä vaikutuksen maisteriin.
— Eike myös minun kanssa leikitelle! julisti maisteri. — Hen siis todellakin lehtee!
— Kyllä. Kauniita ilmoja on muuten ollut.