— Tuolla se nyt istuu se Saksmanin ukko portaillaan ja on niin tyytyväisen näköinen, kun on saanut sen tuomaripoikansa kotiin, ja nyt ne kalastavat sitä Kurosen ylpeätä ja mahtavaa ja koppavaa neitiä rysäänsä, ja se Saksmanin tuomari on ollut tuolla rehtori Peranderilla joka ikinen päivä siitä asti, kun rehtori läksi matkalle, ja Kurosen neiti myös siellä kaiket päivät… että viitsii sekin Peranderin neiti! Laimin on tainnut tulla lyötyä senkin tyttöraukan kasvatus, kun on isä niin kauan leskenä ollut, ja vaikka onkin koulun rehtorin tytär. Ei taitaisi olla Saksmanin nuorella herralla rehtorin pihaan päätään pistämistä, mutta kun se rehtori nyt on poissa, niin passaahan siellä elostella. Mutta jo minä nauraisin, jos se rehtori nyt tulisi äkkiä kotiin ja ajaisi pellolle sen Saksmanin pojan. Se on koko joukko niin mahtavaa sen poikansa päältä, että ihan sylettää — ptfui! Jo minä antaisin kauppias Kurosena tytölleni hyvän kyydin, kun pitää seuraa semmoisten kuin Saksmanien kanssa… kuka sitä tietää kuinka monta salavaimoa sillä tuomarillakin on jo ennestään Helsingissä, kun ne herrat kuuluvat siellä elävän niinkuin sianporsaat. Ja olettekos te kuullutkaan, kun ne Saksmanit nyt ihan taimo tahallaan auttavat muuatta punapäätä näyttelijää — mikä liekin lenkkujalka halunkki, kiertolaisiksi oli niitä lehdessäkin haukuttu — viettelemään sen vaskiseppä Grönbergin tytön onnettomuuteen, ja nyt se tyttö on vähä väliä yhdessä sen punapään kanssa, ja Saksmanilla pidetään kohtauksia, ja Peranderin piikojen kanssa näkyy nyt tyttöparka asuvan — niin siistinä tyttönä kun sitäkin on ennen pidetty, mutta ei näy olevan mitään takeita näistä nykyajan nuorista — voi voi kun tulisi se rehtori kotiin, että loppuisi moinen rietas elämä, kun sydän ihan tahtoo pakahtua sitä katsellessa…
* * * * *
Ukko Grönberg takoi pajassaan niin että seinät tärisivät.
Hän oli voittanut kirottujen sosialistien jutun, hän oli saanut kärventää Topi Pösösen ja Riku Nikin nahan raastuvassa, niinkuin hän oli kärventänyt samat nahat saunassa, ja hänen itseluottamuksensa ja voimansa olivat tämän viimeisen voiton johdosta kasvaneet jättiläismäisiksi.
Silloin tuli pajaan Lauri Saksman, kädessään vanha kahvipannu.
— Päivää! sanoi nuori mies. — Tämä pannu olisi tinattava, jos mestarilla on aikaa.
— Tinataan vaan! sanoi Grönberg pontevasti. — Mitenkäs isäukko jaksaa?
— Kiitos kysymästä, hyvinhän se jaksaa.
— Panee sen pannun tuohon nurkkaan, kehoitti vaskiseppä. — Kyllä se on huomenna valmis.
Lauri Saksman vetäytyi lähemmäksi ovea, katsoi pajan laitoksia ja kysyi välinpitämättömällä äänellä: