* * * * *
Ukko Saksman istui portaillaan ja kuunteli jarrumiehen lesken kaunopuheista esitystä:
— No nyt sitä tuli toki näytelmäseurat ja teatterit tähänkin kaupunkiin… kiertolaisia kuuluvat olevan ja Illikaisen piika sanoi, että niillä on siinä teatterissa semmoinen punapää Muttonen, joka kuuluu olevan niin hirveä tupakanpolttaja, että aina on talo savua täynnä kuin tulipalossa, ja niin kuului olevan hakki vaimojen perään, että ensimmäisenä päivänä oli porstuassa suutaan tarjonnut kana-Kenosen piika-Reetalle, vaan oli toki sattunut leukaan, ettei ihan keskelle suuta — niin — mutta Reeta kun oli suuttunut ja haukkunut niin, että oli tullut koko talon väki siihen, eikä ollut se punapää osannut edes hävetä, vaikka oli sillä tavoin syntiä tehnyt, vaan oli vain sanonut, että hän luuli muka Reetaa oman talon väeksi — niin — ja Illikainen oli vain nauranut, vaikka on perheen isä, mutta tietäähän sen Illikaisen koko kaupunki, mikä mies se on, eikä ole sen akkakaan muuta kuin entinen piika, vaikka nyt pitää kaikkien rouvaksi sanoa — niin — ja kaiket päivät nyt meiskataan siellä Illikaisen salissa ja teatteria näytellään, ja Illikainen akkoineen istuu sohvalla eivätkä piikaraukat kerkiä muuta tekemään kuin passaamaan niitä teatterilaisia — niin — kolmenlaisen leivän kanssa on aina kahvit, monta kertaa päivässä, ja illalla teevedet ja päivällä limonaatia salin pöydällä ja paakelseja vaikka mitä myöten, kun ne niitä harjoituksia pitävät, ja joka ilta juopi Illikainen totia niiden herrojen kanssa — herrojako sitten lienevät vai mitä — niin, ja entäs kun se parturi Jönsson on pannut koko liikkeensä kiinni ja pelaa sekin teatteria, ja pormestarikin kuului sanoneen, että taitaa pitää lähteä Helsinkiin tukkansa leikkauttamaan — niin — se on niin hyväntahtoinen mies se pormestari, kyllä minä vain panisin Jönssonin viralta pois, jos minä olisin pormestari, ja panisi vissiin viskaalikin, jos olisi pormestarina — niin — se onkin vähän luja mies se viskaali, kun oli viime yönäkin vetänyt kolmea herraa korvalle klubilla, ja ikkunoita olivat särkeneet tapellessaan, ja Jönsson kuului olleen koko viikon yhtämittaisessa humalassa — tietäähän sen, kun on näyttelijäksi korotettu tavallisesta parturista — ja sieltä Illikaiselta se nyt kuuluu joka päivä sen Leijasenkin tytön kikatus, ja se kirjaltaja Tuulinen vai mikä Tuulantei se on — he he he! — joka tässä oli muutaman viikon sen Leijaskan kelkassa, taisi jäädä nyt pois mielestä, kun se ryökkynä sai oikein teatterin johtajan sihtiinsä, ja kuului sanoneen neiti Leijanen, että hän pyrkii syksyllä kansalliseen teatteriin Helsinkiin, vaikka eikö noilla liene itsellään parempiakin taiteilijoita — niin. Kurosen piika-Saara oli kertonut, että se kirjaltaja on vähän päästään vialla ja kuuluu yksinään ollessaan seinillekin hyppivän kamarissaan, ja sitähän ne akat tiesivät kanssa torilla kertoa, että se aikoo sitä Kurosen neitiä, mutta sen minä sanon, että siitä se saapi suutaan pyyhkiä, niin hyvä ja kaunis ja viisas tyttö ei mene semmoiselle herralle, kun oli se kirjaltaja näet tuon issikka Tiihosenkin kanssa tapellut heti kaupunkiin tultuaan, ja monena yönä on seurahuoneella juonut ja renttuillut (jarrumiehen leski vilkaisi salavihkaa Saksmaniin, mutta tämä poltteli järkähtämättömän levollisena) rakennusmestarien sakissa — opettaa pian rakennusmestaritkin ryyppäämään…
— Ha ha ha! nauroi ukko Saksman.
— He he he… leikkiähän minä, sillä kyllähän herra Saksman tuntee rakennusmestarit ja ymmärtää leikin — niin, ja siitä punapäästä kun näet unohtui kertomatta, että se on nyt ruvennut viettelemään sitä vaskiseppä Grönbergin tytärtä, jonka…
Mutta nyt säikähti jarrumiehen leski, muistettuaan äkkiä, että oli nähnyt punapään ja Maikki Grönbergin yhdessä käyvän pari kertaa Saksmanilla, ja jatkoi aivan toisessa äänilajissa:
— Vaikka sitä minä en usko, en en en usko vaikka mikä olisi ja kiistin akkoja vastaan torilla, kun ne alkoivat sillä tavalla ihmisten kunniaa leikata, ja sanoin että aina teidän pitää kaikki asiat tietää ja juoruta ja pahoinpäin kääntää, vaikka katkismuksessakin sanotaan, että meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme valhettele lähimmäisestämme emmekä häntä petä, panettele taikka pahaan huutoon saata, vaan puolustamme häntä, ajattelemme ja puhumme hänestä hyvää ja selitämme kaikki parhain päin — niin — mutta jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset puhuvat, tulee heidän tehdä luku tuomiopäivänä, hoh hoi — niin, niin…
Jarrumiehen leski pyyhkäisi silmiään ja sanoi:
— Pitää lähteä katsomaan sitä Sikasen akkaa, kun se aamulla valitteli sydänalaansa kipeäksi.
Jarrumiehen leski lähti hernemaan ympäri Sikasen akkaa katsomaan, ja kertoi sitten Sikasen akalle: