— Akatko?! huusi ukko Grönberg.
— Niin, tietäähän sen, miten pian ne meidän kaupungin akat ottavat asiat onkeensa, varsinkin kun sattuu sitten vielä…
Nuori mies pysähtyi.
— Varsinkin kun sattuu sitten vielä mitä? huusi ukko.
— En tiedä, sopiiko minun siitä puhua, sanoi Lauri Saksman, tuntuen epäröivän.
— Suu puhtaaksi! huusi ukko silmät palavina. — Kyllä minä, piru vieköön, kestän kuulla millaisia uutisia tahansa!
Saatuaan näin tarmokkaaseen muotoon puetun luvan ilmaista tietonsa jatkoi Lauri Saksman:
— Sehän siinä on vähän arveluttavaa, kun sitä teidän Maikkia on alkanut liehutella muuan näyttelijä…
— Vai on jo näyttelijäkin mukana! huusi ukko.
— On, semmoinen punatukkainen, vähän ontuva mies, jolla taitaa olla hyvin kirjavat elämänvaiheet.