Hän tajusi nyt menettäneensä lopullisesti taistelun, mutta hän päätti kuitenkin mennä sanomaan neiti Anna Kristina Svebeliukselle suorat sanat, sellaiset sanat, jollaisia tämä petollinen liittolainen ei ole vielä elämänpäivinään kuullut!
Maisteri pisti päähänsä mustan, leveälierisen huopahattunsa, heitti sinertävän viitan hartioilleen ja lähti ulos niin että ovet paukkuivat.
— Hyvä isä, mihin se maisteri nyt lähti? hurisi Miina keittiön ikkunasta. — Kahvi on juuri valmis!
Maisteri ei ollut kuulevinaankaan, vaan jatkoi kiivaasti matkaansa.
— Mitähän kamalaa sillä taas on mielessä! huokasi Miina, joka varsinkin viime aikoina oli elänyt alituisessa pelossa ja vavistuksessa.
Mutta neidit Anna Kristina ja Mathilda Fredrika eivät olleet kotona.
Kauppias Jaakkola oli kutsunut heidät sovintojuhlaan Pastorinniemeen, ja lyhyen neuvottelun jälkeen olivat kaksoiset päättäneet tarttua tarjottuun sovinnonkämmeneen ja lähteneet nuorimman sisarensa virallisiin kihlajaisiin täydessä juhlapuvussa.
Matti Luontoa ei ollut näkynyt heidän asuntonsa edustalla sen hetken perästä, jolloin punaposkinen sisäkkö oli palannut takaisin Saksmanin keittiöstä.
Maisteri Wahl oli aivan hengästynyt perille päästessään ja soitti ovikelloa niin että koko talo helisi.
Mainittu punaposkinen sisäkkö tuli avaamaan ja sanoi, etteivät neidit ole kotona.