Vaskiseppä lähti kiireesti pois Illikaisen pihasta.
XXIII
Oli tullut lauantaiaamu.
Siitä hetkestä saakka, jolloin maisteri Wahl oli sulkenut eteisensä oven, päästyään eroon Lauri Saksmanista, ei hän ollut näyttäytynyt asuntonsa ulkopuolella, ja jos joku pahaa-aavistamaton kaupunkilainen olisi silloin yrittänyt tulla hänen luokseen, olisi siitä varmaankin koitunut hänelle mitä valitettavimmat seuraukset.
Sillä ukko Wahl oli, luettuaan sen kirjeen, jonka neiti Anna Kristina Svebelius oli kirjoittanut Lauri Saksmanille, pois suunniltaan, ja yksinpä hänen vanhanpuoleinen taloudenhoitajattarensa Miinakin, joka muuten hallitsi maisteria melkein rajattomalla vallalla, liikkui nyt henkeänsä peläten tässä vihan ja vimman majassa.
— Mite hen teke minun huoneessani! Ulos! huusi maisteri aina, kun
Miina pisti päänsä ovesta sisään pyytääkseen isäntäänsä ruualle.
Tänä aamuna kuuli maisteri sattumalta avoinna olevien ovien läpi keittiöstä Kähköskän karhean äänen. Kähköskä oli nimittäin tullut myymään maisterin taloudenhoitajattarelle kananmunia, jotka Kähköskän velivainajan leski oli lähettänyt kaupunkiin myytäväksi Mainingin koneenkäyttäjän mukana.
— No huomennahan ne kuulutaan ensi kerran kuulutettavan se kauppias
Jaakkola ja Pastorinniemen ryökkynä, kertoi Kähköskä.
— Hss! sanoi Miina.
Mutta maisteri oli jo kuullut tarpeeksi.