— Minä kiellän teitä seurustelemasta tyttäreni kanssa! sanoi ukko
Grönberg.
— Ei, älkää kieltäkö? rukoili herra Muttonen. — Hän on rakastettavin ihminen…
— Kiellän! huusi vaskiseppä.
— Oi, kuinka surullista! sanoi Jassi Muttonen, ottaen taskustaan kirjavan nenäliinan ja pyyhkien sillä silmiään. — Juuri, kun minä olin niin onnellinen, tuli tämä isku! "Onnen majat ovat kaikki mustaksi maalatut murheella…"
— Lupaatteko olla koskaan enää menemättä tyttäreni seuraan? kysyi ankara isä.
Illikaisen nuoremmat lapset olivat ryhmittyneet keskustelevien lähelle ja kuuntelivat suut auki ja silmät pyöreinä. Illikaisen palvelijattaret olivat avanneet keittiön ikkunan toisenkin puoliskon, kuullakseen paremmin.
— Jospa tietäisitte, kuinka mielelläni antaisin sellaisen lupauksen! sanoi näyttelijä, nenäliina silmillä. — Mutta ihminen on niin heikko…
— Vastatkaakin sitten itse seurauksista! sanoi ukko Grönberg. —
Tulkaapas tänne minun luokseni, niin saatte nähdä!
— Voi, en uskalla tulla teidän luoksenne! vaikeroi herra Muttonen. — Te olette tällä hetkellä hieman kiihtynyt, herra Grönberg. Minä uskallan paljon helpommin lähestyä teidän tytärtänne kuin teitä itseänne…
Ukko Grönberg kumartui maahan, sai käteensä nyrkinkokoisen kiven ja paiskasi sen kohti näyttelijää. Tämä ennätti kuitenkin vetäytyä eteiseen, ja kivi jyskähti eteisen ovea vasten.