— Jehkonen! huusi Jaakkola. — Olkaa hyvä ja kyyditkää maisteri Wahl heti kotiinsa ja tulkaa sitten takaisin minua odottamaan!
— Ei! Mine en lehde nein! kirkui maisteri. — Vekivaltaa!
— Pekan täytyy lähteä viemään häntä, sanoi Anna Kristina.
Renki-Pekka oli sillä välin juossut vaunuvajaan ja tuonut sieltä suuren hevosloimen, jonka hän vielä kääri maisterin ympärille, niin ettei ukosta näkynyt mitään muuta kuin kiukkuiset kasvot.
Jaakkolan määräyksestä tarttui Pekka maisteriin kainaloiden alta ja Jehkonen jaloista. Maisteri koetti potkia, mutta peitteet ja loimet ehkäisivät tämän yrityksen. Sitä enemmän osoitti ukko niin ollen mieltään huutamalla ja kirkumalla.
Maisteri Wahl kannettiin rattaille, ja renki-Pekka istutti tämän metelöivän käärön viereensä. Jehkonen nousi kuskipukille, ja kuorma lähti liikkeelle.
Mutta rattaiden perässä juoksivat itkukurkussa Muttoskan Iisakki ja
Petteri, huutaen:
— Maisteri, maisteri, entäs se markka!
— Pojat hoi! huusi Jaakkola. — Tulkaa takaisin.
Pojat kääntyivät takaisin vedet silmissä.