— Nyt tulee isä, nyt pakoon! huudahti Maikki Grönberg saattajalleen.
Vasta kadulle tullessaan huomasi ukko Grönberg, millainen ase hänellä oli kädessään. Mutta hän kumartui alas, otti maasta puolen kilon painoisen kiven ja pudotti sen sukanvarren suusta sisään, jolloin kivi solahti sukan kärkeen. Nyt oli ukko Grönbergillä käytettävänään peloittava nuija, eikä ollut olemassa minkäänlaista syytä otaksua, ettei hän sitä myöskin tulisi käyttämään heti kun tilaisuus siihen tarjoutuisi.
Maikki Grönberg edellä ja ontuva näyttelijä perässä juoksivat vaskisepän hirmuisen vihan uhrilampaat lihakauppias Lehtolan talon portista sisään. Maikki juoksi Lehtolan keittiöön, mutta vainottu näyttelijä oikaisi pihan poikki palokujaan, repien lankkuaidan yli kavutessaan vasemman housunlahkeensa halki, ylhäältä alas asti.
Maikki Grönberg oli luullut, että isänsä, nähtyään näyttelijän päässeen pakoon, luopuisi takaa-ajostaan ja palaisi takaisin, mutta näkikin nyt kauhukseen, ettei ukolla ollut mitään sellaisia aikeita.
Ukko Grönberg kapusi nimittäin hänkin lankkuaidan yli ja katosi palokujaan.
Herra Jassi Muttonen oli tähän saakka pitänyt juttua hupaisena pilana, joka antoi hänen seikkailunhaluiselle ja toimeliaalle hengelleen mieluista vaihtelua kaupunkimme arkielämän yksitoikkoisuudessa, mutta valittaessaan juuri palokujassa ruskeiden housujensa surullista kohtaloa hän näki ukko Grönbergin peloittavien kasvojen kohoavan yli lankkuaidan reunan, ja asia alkoi nyt esiintyä näyttelijällemme melkoista vakavammassa valossa kuin tähän saakka.
Palokujan toisella puolen oleva tontti kuului työväenyhdistyksen talolle. Lankkuaidassa oli kyllä portti, mutta sen eteen oli siirretty rikkatynnyri, niin ettei porttia saanut auki.
Koska aikaa ei ollut menetettävissä, kiipesi herra Muttonen tynnyrin reunalle ja pääsi siitä lankkuaidan harjalle, mistä pudottautui työväenyhdistyksen pihaan.
Näyttelijän pysähtyessä palokujassa surkuttelemaan housujaan oli ukko Grönberg, jota eivät liiat lihat painaneet, päässyt melkein hänen kintereilleen. Ontuva näyttelijä ei sitäpaitsi ollut läheskään niin hyvä juoksija kuin ukko Grönberg. Kaksi tai kolme sekuntia myöhemmin kuin näyttelijä oli hypännyt pihaan oli myöskin ukko Grönberg aidan harjalla ja hyppäsi alas niin että maa tömähti.
Tässä suuressa hädässä — sillä nyt oli hätä käsissä! — huomasi näyttelijä polkupyörän pihaporrasten vieressä, hyppäsi pyörälle ja ajoi ulos kadulle.