— Mite hen minusta tahto? kysyi maisteri.
— Minä tahdon syödä sinut! huusi luonnonihminen.
Maisteria värisytti.
— Kuulka nyt, hyve ysteve, ollan nyt ystevet ja tehden sovinto! imarteli ukko, rauhoittaakseen hullua.
— Hen on hyve mies, mine olen myös hyve mies!
— Sinä! sanoi Matti Luonto. — Sinä olit menossa lyömään kauppias
Jaakkolaa korvalle. Mutta nytpä minä syönkin sinut!
Maisteri raivostui äkkiä ja huusi:
— Etpes syö, etpes syö, ehe kutti, etpes syö! Sine peese tenne ylös!
— Minä hakkaan kirveellä puun poikki! ilmoitti luonnonihminen.
Maisteri oli saada halvauksen, mutta huomasi samassa, ettei hullulla ollutkaan kirvestä. Viekas tuuma välähti äkkiä hänen aivoissaan ja hän huusi: