— Olisi tultava sisään kuulusteltavaksi, ilmoitti poliisi.
Kalle Kannas nousi ja noudatti kutsua.
— Jopahan alkavat kuulustella vieraitamiehiä! vilkastui väkijoukko.
— Mutta kyllä tässä menee huomisaamuun, jos aikovat kaikkia kuulustella, arveli maalari Tolvanen.
Se oli kuitenkin turha pelko, sillä ketään muuta ei kutsuttu todistamaan kuin Kalle Kannas, ei edes maalari Tolvasta itseäänkään, vaikka hänen mielensä kovin tekikin.
Kalle Kannaksen todistuksella oli suuri merkitys, se kun kaikissa kohden vahvisti todeksi näyttelijä Jassi Muttosen omituisen selityksen tämän mellakan oikeasta syystä.
Ankaraa ristikuulustelua kesti lähes tunnin. Sen päätyttyä piti tutkimuksen toimittanut viskaali jylisevän puheen, jossa varsinkin näyttelijä Jassi Muttonen ja kauppa-apulainen Kalle Kannas saivat kuulla kunniansa, mutta eipä kiivasluontoinen vaskiseppäkään jäänyt osattomaksi.
Ja sitten piti viskaali toisen, lyhyemmän ja vähemmän jylisevän puheen, jossa hän, kaupunkimme arvon ja kunnian nimessä, kehoitti kaikkia läsnäolijoita sopimaan asian keskenään.
Ukko Grönberg oli aluksi hyvin vihainen, mutta vähitellen alkoi hänen tuimille kasvoilleen hiipiä jonkinlainen sovinnollista hymyä tarkoittava irvistys, jonka ilmenemiseen epäilemättä melkoiselta osaltaan vaikutti tieto siitä, ettei hänen tyttärensä kunnia ja maine oikeastaan ollut ollutkaan missään vaarassa.
Riku Nikki ja Topi Pösönen, vaikka kuuluivatkin ukko Grönbergin niin katkerasti vihaamaan puolueeseen ja vaikka olivatkin menettäneet vaskiseppää vastaan nostamansa oikeusjutun, osoittautuivat pohjaltaan hyväntahtoisiksi ja jalomielisiksi miehiksi, sillä kun ukko Grönberg oli luvannut korvata molempien polkupyörien rytäkässä kärsimät pienet vauriot, niin ilmoittivat he luopuvansa kaikista edesvastuuvaatimuksista.