— Ette te taida sitten ollakaan oikeita sosialisteja? epäili vaskiseppä, mutta Topi Pösönen ja Riku Nikki vain hymyilivät.
Kun viskaali oli saanut sovinnon aikaan, varoitti hän syyllisiä toimeenpanemasta vastaisuudessa enää samanlaista mellakkaa kaupungissamme ja ilmoitti antavansa omastakin puolestaan kaikkien enempien toimenpiteiden raueta. Poliisitutkinto oli päättynyt ja asianosaiset saivat poistua.
— Se on loppu nyt! ilmoitti konstaapeli Tossavainen pihallaoleville.
— Eikös meitä kuulustellakaan? tiedustelivat pettyneet vieraatmiehet.
— Eikä kuulustella! sanoi konstaapeli Tossavainen. — Alkakaa vain laittautua kotiin töillenne.
— Mitä töitä niitä enää on, lauantai-iltana! sanoivat harmistuneet kaupunkilaiset ja lähtivät tiehensä.
Kun vaskiseppä Grönberg, Jassi Muttonen ja Kalle Kannas astuivat ulos poliisikamarista, sanoi ukko Grönberg Kalle Kannakselle:
— Tulehan meille tänä iltana — minulla on sinulle vähän asiaa… ja tuo Maikki tullessasi.
— Niin, jos hän lähtee tämän herra Kannaksen mukaan! huomautti hra
Jassi Muttonen merkillisesti irvistäen.
— Sinä punatukkainen kanalja! sanoi ukko näyttelijälle, heristäen hänelle samalla kaikessa ystävyydessä samaa nyrkkiä, joka oli tätä kahden vieraan ihmisen rakkauden viatonta uhrilammasta vasta toista tuntia takaperin niin armottomasti löylyttänyt. — Sinä voit myöskin tulla meille tänä iltana.